Tarinamme

Kuinka kennel sai alkunsa

Minä, Tuula, olin 70 -luvulla juuri sellainen tyypillinen omasta koirasta haaveileva kaupunkilaistyttö. Mutta isä oli ehdoton: kerrostaloasuntoon koiraa ei oteta. Ehdottomuutta eivät murtaneet pyynnöt, anelemiset, kiukuttelut eikä raivoamiset. Piti vain odottaa. 

Odotus päättyi lähes 30 vuotta myöhemmin, kun muutin oman perheeni kanssa Konginkankaalle Lekojärven tilalle. Ensimmäinen koiramme oli rodultaan hovawart - meidän rakas Kantri (Soffahoffin Country Girl). Kantri tuli elämäämme keväällä 1999.

Kesällä 2006 hankimme Kantrin seuralaiseksi ja personal traineriksi sekarotuisen Jatsin. Vilkas ja terävä pieni pystykorva hoitikin virkansa hyvin ja onneksemme Jatsi kuuluu laumaamme edelleen. 

Ensimmäinen paimensukuinen lapinkoiramme Nomi (Reppulin Nomin) liittyi laumaan keväällä 2011. Lapinkoiraa olin harkinnut yhtenä vaihtoehtona jo silloin, kun olin hankkimassa ensimmäistä koiraani. Nomi tuli meille mökkinaapurimme Anneli Mutan, Tunturituulen Kennelin omistajan, sijoitusnarttuna. 

Lapinkoira rotuna ja Paimensukuisen Lapinkoiran Seuran "kasvatusideologia" sopii ajatusmaailmaani täysin. Paimensukuisessa on jotain samaa kuin suomenhevosessa. Kasvatamme myös suomenhevosia Tuhti-Talli -nimellä.





Pentueet

Pentuja odotellessa...

Lempin pennut syntyvät helmikuun 2019 alussa

Suomen Kennelliitto myönsi minulle Lekojärven kennelnimen syksyllä 2017. Kennelnimen alle odotetaan jo kuumeisesti ensimmäisiä pentuja: Lempin pentujen olisi määrä syntyä 5.2.2019. 

Tulevat pennut syntyvät ja kasvavat Lekojärven tuvan nurkassa kuten aiemmatkin pentueet. Sääolosuhteiden salliessa pennut pääsevät myös ulkoilemaan paljon pihan tilavassa tarhassa. Pennuista pitävät hellää huolta emän lisäksi mummokoira Nomi sekä tietysti omat ihmiset.

Aiemmat pentueet ovat syntyneet Tunturituulen kennelnimen alla. Ensimmäinen pentue syntyi Lekojärvellä helmikuussa 2014 Nomille. Lempi on tästä pentueesta. Nomin toinen pentue syntyi maaliskuussa 2016. Lempin ensimmäinen pentue (kuvassa) puolestaan syntyi toukokuussa 2017.


Paimensukuinen lapinkoira

Paimensukuisiksi lapinkoiriksi sanotaan niitä lapinkoirarekisterissä olevia koiria, jotka polveutuvat Suomen, Norjan ja Ruotsin poronhoitoalueilta kootuista, tunnettuihin työkoirasukuihin kuuluvista koirista. Näissä koirissa on pyritty säilyttämään Tunturi-Lapin vanhan paimenkoiran olemus, sen tyyppi, rakenne ja luonne. Tämän koirakannan suojelemiseksi perustettiin vuonna 1981 Paimensukuisen Lapinkoiran Seura ry.

Ulkonäöltään paimensukuinen lapinkoira on pitkärunkoinen, matalaryhtinen, ja sen hännänkantotapa vaihtelee liikkeiden ja mielialojen mukaan. Sillä on työkoiran hyvinkulmautuneet raajat ja sen liikkeissä on notkeutta ja vauhtia.

Kannassa on saatu säilymään melkein kaikki koiran värit: riistanväri, musta-valkoinen, mustan kaikki sävyt vaalein ja/tai ruskein merkein, parkinväri eri vivahteissa, savunväri, kermanväri, keltainen ja erilaiset raidat.

Paimensukuinen lapinkoira on retkeilevän luontoihmisen koira, maatilan monitoimikoira ja kaupunkilaisen paras ystävä, joka ystävällisen ja seurallisen luonteensa vuoksi sopii hyvin myös lapsiperheisiin. Parhaimmillaan paimensukuinen lapinkoira on seurallinen, hyväntuulinen ja vilkas, mutta samalla hyvähermoisen rauhallinen. Se on älykäs ja oppii helposti kaiken, minkä se itse kokee mielekkääksi.

Ensisijaisesti paimensukuinen lapinkoira on ihmisen koira. Se vaatii emännän tai isännän ja kaipaa ihmisen seuraa. Sellaisena se sopeutuu hyvin kaupunkioloihinkin. Yksinäiseksi pihakoiraksi sitä ei saa alistaa.

Koiria on kokeiltu myös alkuperäiseen työhönsä paimenena. Niitä käytetään maatiloilla karjankuljetukseen ja jotkut toimivat poropaimenina.

Lisätietoa paimensukuisista lapinkoirista löydät Paimensukuisen Lapinkoiran Seuran sivuilta

https://paimensukuinen.fi/wpress/