Tervetuloa

Lekojärven kennelin kotisivuille

Tarinamme

Kuinka kennel sai alkunsa

Minä, Tuula, olin 70 -luvulla juuri sellainen tyypillinen omasta koirasta haaveileva kaupunkilaistyttö. Mutta isä oli ehdoton: kerrostaloasuntoon koiraa ei oteta. Ehdottomuutta eivät murtaneet pyynnöt, anelemiset, kiukuttelut eikä raivoamiset. Piti vain odottaa. 

Odotus päättyi lähes 30 vuotta myöhemmin, kun muutin oman perheeni kanssa Konginkankaalle Lekojärven tilalle. Ensimmäinen koiramme oli rodultaan hovawart - meidän rakas Kantri (Soffahoffin Country Girl). Kantri tuli elämäämme keväällä 1999.

Kesällä 2006 hankimme Kantrin seuralaiseksi ja personal traineriksi sekarotuisen Jatsin. Vilkas ja terävä pieni pystykorva hoitikin virkansa hyvin ja valtasi lähtemättömästi paikkansa niin meidän perheen kuin monen muunkin sydämestä. Valitettavasti jouduimme lähettämään Jatsin taivasmatkalle kesäkuussa 2020. Melanooma henkitorven ympärillä alkoi haitata Jatsin elämää niin pahasti, että muuta vaihtoehtoa ei ollut. 

Ensimmäinen paimensukuinen lapinkoiramme Nomi (Reppulin Nomin) liittyi laumaan keväällä 2011. Lapinkoiraa olin harkinnut yhtenä vaihtoehtona jo silloin, kun olin hankkimassa ensimmäistä koiraani. Nomi tuli meille mökkinaapurimme Anneli Mutan, Tunturituulen Kennelin omistajan, sijoitusnarttuna. 

Nomin ensimmäisestä pentueesta meille jäi Tunturituulen Lempi (s. 2014). Nykyisin siis täällä Lekojärvellä meillä on kaksi koiraa, Nomi ja Lempi. Tai oikeastaan 2,5 koiraa, sillä tyttäreni omistama Lempin jälkeläinen Nano (Lekojärven Nammi) viettää myös paljon aikaa täällä.

Lapinkoira rotuna ja Paimensukuisen Lapinkoiran Seuran "kasvatusideologia" sopii ajatusmaailmaani täysin. Paimensukuisessa on jotain samaa kuin suomenhevosessa. No, onhan sekä paimensukuinen lapinkoira että suomenhevonen saaneet virallisestikin alkuperäisrodun tittelin. Olemme kasvattaneet myös suomenhevosia vuodesta 1999 lähtien Tuhti-Talli -nimellä.




Lempillä oli pienenä hieno karvahattu!
Lempillä oli pienenä hieno karvahattu!